Kuluttajapalvelu
Suosituimmat reseptit

Blogi

Kilokaupalla korppujauhoja
12.03.2018



Yksinasuva mies osti 400 gramman pakkauksen korppujauhoja, joita hän tarvitsi muutaman lusikallisen lihapullien tekoon. Hän tuskaili pakkauksen koon kanssa, mutta järkeili, että loput korppujauhoista voi käyttää myöhemmin. Kahden vuoden päästä kuivakaapin siivouksen yhteydessä hän huomasi korppujauhojen menneen vanhaksi kuukausia sitten. 400 gramman pakkauksesta oli käytetty vain muutama ruokalusikallinen ennen kuin se päätyi vanhentuneena jäteastiaan.


Yhtä käyttökertaa, erityistilannetta tai ruokalajia varten ostetut elintarvikkeet unohtuvat helposti kaappien perälle, sillä niitä ei välttämättä osata, muisteta tai haluta hyödyntää muussa ruoanlaitossa. Esimerkiksi satunnaisen mielihalun perusteella ostetun sillipurkin loppu voi jäädä käyttämättä, kun mielihalun on saanut tyydytettyä. Tai kipeälle lapselle varattu mehukeitto voi jäädä juomatta lapsen parannuttua. Myöskään kaikki kokeiluun ostetut tuotteet eivät päädy osaksi säännöllistä ruokavaliota.


Liian suuret pakkauskoot pakottavat ylimääräisen ruoan ostamiseen ja sitä kautta ruokahävikin syntymiseen, minkä vuoksi pakkauskokoihin tulee kiinnittää huomiota. Tutkimusten mukaan jopa 20–25 prosenttia kotitalouksissa syntyvästä ruokahävikistä on yhdistettävissä pakkauksiin. Ruokahävikin määrää olisikin helpompi hallita, ja mahdollisesti jopa vähentää, pienempien pakkauskokojen avulla. Etenkin yhden hengen talouksissa asuvat kokevat pakkauskoot liian isoiksi heidän tarpeisiinsa nähden. 

Toisaalta pienemmät pakkauskoot ovat usein kilohinnaltaan kalliimpia ja vaativat enemmän pakkausmateriaalia, minkä vuoksi ne herättävät ristiriitaisia tuntemuksia. Elintarvikkeiden pakkaamiseen liittyykin monia ongelmia, ja etenkin meriin päätyvä muovijäte on huolestuttava ympäristöriski. Pakkausmateriaalin vähentäminen ei kuitenkaan ole ympäristön kannalta toivottava ratkaisu, mikäli se johtaa ruokahävikin määrän kasvuun. Esimerkiksi 12 leipäpalan pakkauksesta jo yhden leipäpalan hukkaaminen on suurempi rasite ympäristölle kuin pakkaus itsessään. Kuitenkin monesti pakkausmateriaali ja sen liiallinen määrä mielletään merkittävimmäksi ruokaan liittyvien ympäristövaikutusten aiheuttajaksi. 

Pakkauskokoihin kannattaakin kiinnittää huomiota, ja suosia omiin tarpeisiin sopivaa kokoa. Ostetun ruoan määrään ei voi kuitenkaan aina vaikuttaa, sillä nykyinen kauppaympäristö ei aina anna mahdollisuuksia pienempien pakkausten ostamiseen. Ympäristö asettaakin toiminnalle kehykset, jotka vaikuttavat merkittävästi ympäristöystävällisten, kuten ruokahävikin vähentämiseen tähtäävien, käytäntöjen omaksumiseen. Ruokahävikin minimoimisen tulisikin olla tärkeä tavoite pakkaussuunnittelussa – jo pakkauksen koosta lähtien.


Roosa Luukkanen on Kuluttajaekonomian opiskelija Helsingin yliopistosta, joka on opinnoissaan ollut erityisesti kiinnostunut kulutuksen ympäristö- ja hyvinvointivaikutuksista. Hänen pro gradu -tutkielmansa Ruokahävikin synty kotitalouksien arjessa – huolenpitoa, unohtumista ja ennakoimattomuutta valmistui syksyllä 2017. Blogeissa käytetyt esimerkit ovat otteita hänen aineistostaan. Roosa bloggaa Apetitin verkkosivuilla hävikistä vuoden 2018 aikana kuusi kertaa. Kasvisten käytön lisäämisen lisäksi Apetit kannustaa kiinnittämään huomiota kotitalouden ruokahävikkiin.

Ei kommentteja.
Nimi(*)
Email(*)
Tarkistuskoodi
Kommentti
Kuluttajapalvelu | Avoinna arkisin 9-11 | puh. 0800 0 4000